Kuinka asentaa ja hallita virtuaalikoneita ja kontteja

Virtualisointi ja säilöt ovat kuumia aiheita nykypäivän IT-alalla. Tässä artikkelissa luetellaan tarvittavat työkalut molempien hallintaan ja konfigurointiin Linux-järjestelmissä.

Monien vuosikymmenien ajan virtualisointi on auttanut IT-ammattilaisia vähentämään käyttökustannuksia ja lisäämään energiansäästöä. Virtuaalikone (tai lyhyesti VM) on emuloitu tietokonejärjestelmä, joka toimii toisen isäntänä tunnetun järjestelmän päällä.

Virtuaalikoneilla on rajoitettu pääsy isännän laitteistoresursseihin (CPU, muisti, tallennustila, verkkoliitännät, USB-laitteet jne.) Virtuaalikoneessa toimivaa käyttöjärjestelmää kutsutaan usein vieraskäyttöjärjestelmäksi.

Ennen kuin jatkat, meidän on tarkistettava, ovatko virtualisointilaajennukset käytössä prosessorissamme. Voit tehdä sen käyttämällä seuraavaa komentoa, jossa vmx ja svm ovat virtualisointiliput vastaavasti Intel- ja AMD-suorittimissa:

# grep --color -E 'vmx|svm' /proc/cpuinfo

Ei ulostuloa tarkoittaa, että laajennukset eivät ole käytettävissä tai eivät ole käytössä BIOSissa. Vaikka voit jatkaa ilman niitä, suorituskykyyn vaikuttaa negatiivisesti.

Aluksi asennetaan tarvittavat työkalut. CentOSissa tarvitset seuraavat paketit:

# yum install qemu-kvm libvirt libvirt-client virt-install virt-viewer

kun taas Ubuntussa:

$ sudo apt-get install qemu-kvm qemu virt-manager virt-viewer libvirt-bin libvirt-dev

Seuraavaksi lataamme CentOS 7 minimaalisen ISO-tiedoston myöhempää käyttöä varten:

# wget http://mirror.clarkson.edu/centos/7/isos/x86_64/CentOS-7-x86_64-Minimal-1804.iso

Tässä vaiheessa olemme valmiita luomaan ensimmäisen virtuaalikoneemme seuraavilla ominaisuuksilla:

  • RAM-muisti: 512 Mt (huomaa, että isännällä on oltava vähintään 1024 Mt)
  • 1 virtuaalinen suoritin
  • 8 Gt: n levy
  • Nimi: centos7vm 

# virt-install --name=centos7vm --ram=1024 --vcpus=1 --cdrom=/home/user/CentOS-7-x86_64-Minimal-1804.iso --os-type=linux --os-variant=rhel7 --network type=direct,source=eth0 --disk path=/var/lib/libvirt/images/centos7vm.dsk,size=8

Isännän käytettävissä olevista laskentaresursseista riippuen yllä oleva komento saattaa viedä jonkin aikaa virtualisointinäytön esiin tuomiseen. Tämän työkalun avulla voit suorittaa asennuksen ikään kuin tekisit sen paljaalla metallikoneella.

Kun olet luonut virtuaalikoneen, tässä on joitain komentoja, joita voit käyttää sen hallintaan:

Luettele kaikki virtuaalikoneet:

# virsh --list all

Hanki tietoa virtuaalikoneesta (sentti 7vm tässä tapauksessa):

# virsh dominfo centos7vm

Muokkaa centos7vm: n asetuksia oletustekstieditorissa:

# virsh edit centos7vm

Ota käyttöön tai poista käytöstä automaattinen käynnistys, jotta virtuaalikone käynnistetään (tai ei), kun isäntä tekee:

# virsh autostart centos7vm
# virsh autostart --disable centos7vm

Pysäytä sentos7vm:

# virsh shutdown centos7vm

Kun se on pysäytetty, voit kloonata sen uuteen virtuaalikoneeseen nimeltä centos7vm2:

# virt-clone --original centos7vm --auto-clone --name centos7vm2

Ja siinä se on. Tästä eteenpäin saatat haluta viitata virt-install-, virsh- ja virt-kloonaussivuihin saadaksesi lisätietoja.