LFCS #4: Tallennuslaitteiden osiointi Linuxissa

Linux Foundation julkaisi LFCS-sertifioinnin (Linux Foundation Certified Sysadmin), joka on loistava mahdollisuus järjestelmänvalvojille osoittaa suorituskykyyn perustuvan kokeen avulla, että he pystyvät suorittamaan yleisen toiminnan Linux-järjestelmien tuki: järjestelmätuki, ensimmäisen tason diagnosointi ja valvonta sekä ongelmien eskalointi – tarvittaessa – muille tukiryhmille.

Huomaa, että Linux Foundation -sertifioinnit ovat tarkkoja, täysin suorituskykyyn perustuvia ja saatavilla verkkoportaalin kautta milloin ja missä tahansa. Sinun ei siis enää tarvitse matkustaa koekeskukseen saadaksesi taitosi ja asiantuntemuksesi vahvistamiseen tarvittavat todistukset.

Sarjan nimi on Preparation for the LFCS (Linux Foundation Certified Sysadmin) osien 1–33 ja se kattaa seuraavat aiheet:

Part 1

Kuinka käyttää Sed-komentoa tiedostojen manipuloimiseen Linuxissa

Part 2

Vi/Vimin asentaminen ja käyttö Linuxissa

Part 3

Tiedostojen ja hakemistojen pakkaaminen ja tiedostojen etsiminen Linuxissa

Part 4

Tallennuslaitteiden osiointi, tiedostojärjestelmien muotoilu ja sivutusosion määrittäminen

Part 5

Liitä/irrota paikallis- ja verkkotiedostojärjestelmät (Samba & NFS) Linuxissa

Part 6

Osioiden kokoaminen RAID-laitteiksi – Järjestelmän varmuuskopioiden luominen ja hallinta

Part 7

Järjestelmän käynnistysprosessien ja -palvelujen hallinta (SysVinit, Systemd ja Upstart

Part 8

Käyttäjien ja ryhmien, tiedostojen käyttöoikeuksien ja Sudo Accessin hallinta

Part 9

Linux-pakettien hallinta Yumin, RPM:n, Apt:n, Dpkg:n, Aptituden ja Zypperin avulla

Part 10

Shell-komentosarjan ja tiedostojärjestelmän vianmäärityksen oppiminen

Part 11

LVM:n hallinta ja luominen vgcreate-, lvcreate- ja lvextend-komennoilla

Part 12

Linuxin tutkiminen asennettujen ohjedokumenttien ja työkalujen avulla

Part 13

Grand Unified Bootloaderin (GRUB) määrittäminen ja vianmääritys

Part 14

Tarkkaile Linux-prosessien resurssien käyttöä ja aseta prosessirajoituksia käyttäjäkohtaisesti

Part 15

Kuinka asettaa tai muokata ytimen ajonaikaisia parametreja Linux-järjestelmissä

Part 16

Pakollisen pääsynhallinnan käyttöönotto SELinuxilla tai AppArmorilla Linuxissa

Part 17

Käyttöoikeusluetteloiden (ACL) ja levykiintiöiden asettaminen käyttäjille ja ryhmille

Part 18

Verkkopalvelujen asentaminen ja automaattisen käynnistyksen määrittäminen käynnistyksen yhteydessä

Part 19

Lopullinen opas FTP-palvelimen määrittämiseen anonyymien kirjautumisten sallimiseksi

Part 20

Määritä perusrekursiivisen välimuistin DNS-palvelin ja määritä alueet verkkotunnukselle

Part 21

MariaDB-tietokantapalvelimen asentaminen, suojaus ja suorituskyvyn viritys

Part 22

NFS-palvelimen asentaminen ja määrittäminen tiedostojärjestelmän jakamista varten

Part 23

Kuinka määrittää Apache nimipohjaisella virtuaalipalvelimella SSL-sertifikaatilla

Part 24

Iptables-palomuurin määrittäminen mahdollistamaan palvelujen etäkäyttö Linuxissa

Part 25

Kuinka tehdä Linuxista reititin, joka hallitsee liikennettä staattisesti ja dynaamisesti

Part 26

Salattujen tiedostojärjestelmien määrittäminen ja vaihtaminen Cryptsetup Toolin avulla

Part 27

Kuinka seurata järjestelmän käyttöä, katkoksia ja vianmääritys Linux-palvelimia

Part 28

Verkkovaraston määrittäminen pakettien asentamista tai päivittämistä varten

Part 29

Verkon suorituskyvyn, suojauksen ja vianmäärityksen tarkastaminen

Part 30

Kuinka asentaa ja hallita virtuaalikoneita ja säilöjä

Part 31

Opi Gitin perusteet projektien tehokkaaseen hallintaan

Part 32

Aloittelijan opas IPv4- ja IPv6-osoitteiden määrittämiseen Linuxissa

Part 33

Aloittelijan opas verkkoliitoksen ja siltojen luomiseen Ubuntussa

Tämä viesti on osa 4 33 opetusohjelman sarjasta. Tässä osassa käsittelemme tallennuslaitteiden osiointia, tiedostojärjestelmien muotoilua ja swap-osion määrittämistä, joita vaaditaan LFCS-sertifiointikokeeseen.

Tallennuslaitteiden osiointi Linuxissa

Osiointi on tapa jakaa yksi kiintolevy yhdeksi tai useammaksi osaksi tai "viipaleeksi", jota kutsutaan osioksi. Osio on aseman osa, jota käsitellään itsenäisenä levynä ja joka sisältää yhden tyyppisen tiedostojärjestelmän, kun taas osiotaulukko on hakemisto, joka yhdistää kiintolevyn fyysiset osat osion tunnisteisiin.

Linuxissa perinteinen työkalu MBR-osioiden hallintaan (~2009 asti) IBM PC-yhteensopivissa järjestelmissä on fdisk-komento. GPT-osioissa (~2010 ja uudemmat) käytämme gdiskiä. Jokainen näistä työkaluista voidaan käynnistää kirjoittamalla sen nimi ja laitteen nimi (kuten /dev/sdb).

MBR-osioiden hallinta fdiskillä

Käsittelemme ensin fdiskin.

fdisk /dev/sdb

Näyttöön tulee kehote, joka pyytää seuraavaa toimintoa. Jos olet epävarma, voit näyttää ohjesisällön painamalla m-näppäintä.

Yllä olevassa kuvassa useimmin käytetyt vaihtoehdot on korostettu. Voit milloin tahansa painaa 'p' näyttääksesi nykyisen osiotaulukon.

Id-sarake näyttää osion tyypin (tai osion tunnuksen), jonka fdisk on määrittänyt osiolle. Osiotyyppi toimii ilmaisimena tiedostojärjestelmästä, osio sisältää tai yksinkertaisesti sanottuna tavan, jolla kyseisessä osiossa tietoja käsitellään.

Huomaa, että kattava tutkimus kustakin osiotyypistä ei kuulu tämän opetusohjelman piiriin – koska tämä sarja keskittyy LFCS-kokeeseen, joka on suorituskykyyn perustuva.

fdisk-komennon käyttö

Jotkut fdiskin käyttämistä vaihtoehdoista ovat seuraavat:

• Voit luetella kaikki osiotyypit, joita fdisk voi hallita painamalla l-vaihtoehtoa (pienet l).
• Paina 'd' poistaaksesi olemassa olevan osion. Jos asemasta löytyy useampi kuin yksi osio, sinulta kysytään, mikä niistä pitäisi poistaa.
• Syötä vastaava numero ja ota muutokset käyttöön painamalla 'w' (kirjoita muutokset osiotaulukkoon).

Seuraavassa esimerkissä poistamme tiedoston /dev/sdb2 ja tulostamme sitten (p) osiotaulukon muutosten tarkistamiseksi.

Paina 'n' luodaksesi uuden osion, sitten 'p' osoittaaksesi, että se on ensisijainen osio. Lopuksi voit hyväksyä kaikki oletusarvot (jolloin osio vie kaiken käytettävissä olevan tilan) tai määrittää koon seuraavasti.

Jos fdiskin valitsema osio Id ei ole oikea kokoonpanoomme, voimme muuttaa sen painamalla 't'.

Kun olet määrittänyt osiot, paina 'w' vahvistaaksesi muutokset levylle.

GPT-osioiden hallinta gdiskillä

Seuraavassa esimerkissä käytämme koodia /dev/sdb.

gdisk /dev/sdb

Meidän on huomattava, että gdisk:llä voidaan luoda joko MBR- tai GPT-osioita.

GPT-osioinnin etuna on, että voimme luoda jopa 128 osiota samalle levylle, joiden koko voi olla jopa petatavun luokkaa, kun taas MBR:n enimmäiskoko osioita on 2 Tt.

Huomaa, että useimmat fdiskin vaihtoehdot ovat samat gdiskissä. Tästä syystä emme käsittele niitä yksityiskohtaisesti, mutta tässä on kuvakaappaus prosessista.

Tiedostojärjestelmien muotoilu Linuxissa

Kun olemme luoneet kaikki tarvittavat osiot, meidän on luotava tiedostojärjestelmät. Selvittääksesi luettelon järjestelmässäsi tuetuista tiedostojärjestelmistä, suorita seuraava ls-komento.

ls /sbin/mk*

Valitsemasi tiedostojärjestelmän tyyppi riippuu tarpeistasi. Sinun tulee harkita kunkin tiedostojärjestelmän ja sen omien ominaisuuksien etuja ja haittoja. Kaksi tärkeää tiedostojärjestelmästä etsittävää attribuuttia ovat.

• Päiväkirjatuki, joka mahdollistaa nopeamman tietojen palauttamisen järjestelmän kaatumisen sattuessa.
• Turvallisuustehostetun Linuxin (SELinux) tuki projektiwikin mukaan on "Linuxin tietoturvaparannus, jonka avulla käyttäjät ja järjestelmänvalvojat voivat hallita paremmin kulunvalvontaa".

Seuraavassa esimerkissämme luodaan ext4-tiedostojärjestelmä (tukee sekä päiväkirjaa että SELinuxia), jonka nimi on Tecmint osoitteessa /dev/sdb1 käyttämällä >mkfs, jonka perussyntaksi on.

mkfs -t [filesystem] -L [label] device
or
mkfs.[filesystem] -L [label] device

Swap-osioiden luominen ja käyttäminen

Swap-osioita tarvitaan, jos tarvitsemme Linux-järjestelmällämme pääsyn virtuaalimuistiin, joka on kiintolevyn osa, joka on tarkoitettu käytettäväksi muistina, kun pääjärjestelmän muisti (RAM) on kaikki käytössä.

Tästä syystä sivutusosiota ei ehkä tarvita järjestelmissä, joissa on tarpeeksi RAM-muistia kaikkien vaatimusten täyttämiseksi; kuitenkin, siinäkin tapauksessa järjestelmänvalvoja voi päättää, käytetäänkö sivutusosiota vai ei.

Yksinkertainen nyrkkisääntö swap-osion koon määrittämiseksi on seuraava.

Swapin tulee yleensä olla 2x fyysistä RAM-muistia enintään 2 Gt fyysistä RAM-muistia varten ja sitten 1x fyysistä RAM-muistia ylimääräiselle määrälle 2 Gt, mutta ei koskaan alle 32 Mt.

Niin jos:

M=RAM-muistin määrä gigatavuina ja S=vaihdon määrä gigatavuina, sitten

If M < 2
	S = M *2
Else
	S = M + 2

Muista, että tämä on vain kaava ja että vain sinulla, järjestelmänvalvojana, on viimeinen sana swap-osion käytöstä ja koosta.

Jos haluat määrittää sivutusosion, luo tavallinen osio halutun kokoisella tavalla, kuten aiemmin esitettiin. Seuraavaksi meidän on lisättävä seuraava merkintä /etc/fstab-tiedostoon (X voi olla joko b tai c).

/dev/sdX1 swap swap sw 0 0

Lopuksi alustetaan ja otetaan käyttöön swap-osio.

mkswap /dev/sdX1
swapon -v /dev/sdX1

Voit näyttää tilannekuvan swap-osioista.

cat /proc/swaps

Poistaaksesi sivutusosion käytöstä.

swapoff /dev/sdX1

Seuraavassa esimerkissä käytämme parametria /dev/sdc1 (=512 Mt, järjestelmässä, jossa on 256 Mt RAM-muistia) perustaaksemme osion fdiskillä, jota käytämme swap-tiedostona. yllä kuvatut vaiheet. Huomaa, että määritämme tässä tapauksessa kiinteän koon.

Johtopäätös

Osioiden luominen (mukaan lukien swap) ja tiedostojärjestelmien muotoilu ovat ratkaisevan tärkeitä tielläsi järjestelmänhallintaan. Toivon, että tässä artikkelissa annetut vinkit auttavat sinua saavuttamaan tavoitteesi. Voit vapaasti lisätä omia vinkkejäsi ja ideoitasi alla olevaan kommenttiosioon yhteisön hyödyksi.

LFCS eBook on nyt ostettavissa. Tilaa kopiosi tänään ja aloita matkasi sertifioiduksi Linux-järjestelmänvalvojaksi!

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, harkitse koekupongin ostamista seuraavien linkkien avulla ansaitaksesi meille pienen palkkion, joka auttaa meitä pitämään tämän kirjan ajan tasalla.